Simo Taimela, Kari Mäkelä, Selina Justén, Jan Schugk
TIIVISTELMÄ
Selvitimme masennusoireiden yleisyyttä, merkitystä ja taustatekijöitä vakituisessa työsuhteessa olevilta henkilöiltä yhdellä työpaikalla. Lisäksi tutkimme masennuksen varhaisen toteamisen ja hoidon toteutettavuutta työterveyshuollossa.
Terveyskyselyyn osallistuneiden 2 808 (1 396 naista ja 1 408 miestä) henkilön joukosta valittiin ne vastaajat, joiden DEPS-pistesumma oli yli 11. Heille lähetettiin palaute terveyskyselyn tuloksista ja kehotus varata aika työterveyshuoltoon. Kyselyn tulokset ja demografiset tiedot yhdistettiin työnantajan palkkarekisteristä kerättyihin sairauspoissaolotietoihin. Työterveyspalvelujen käyttö selvitettiin potilasrekisteristä. Sairauspoissaoloja ja terveyspalvelujen käyttöä analysoitiin kyselyn palauttamisen jälkeen 6 kk:n ajan. Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointeja ja logistista regressioanalyysiä.
Masennusoireita (DEPS > 11) esiintyi 174 henkilöllä (6,2 %). Oireita esiintyi yleisemmin naisilla kuin miehillä. Naisilla oli trendi iän yhteydestä masennusoireisiin; työstatus ei tähän vaikuttanut. Miehillä oireiden esiintyvyys kasvoi iän myötä ja työntekijöillä esiintyi enemmän masennusoireita kuin toimihenkilöillä tai ylemmillä toimihenkilöillä. Masennusoireisilla oli paljon sairauspoissaoloja ja muita terveysongelmia, ja he myös käyttivät työterveyshuollon palveluja runsaasti muista kuin mielenterveyssyistä. Kutsutuista 100 (57 %) kävi työterveyslääkärin vastaanotolla. Masennuksen hoito aloitettiin 42 henkilölle; 24 oli jo muualla hoidossa mielenterveyssyyn vuoksi, eikä hoidon tehostamiseen nähty tarvetta.
Työterveyshuollon on mahdollista seuloa masennusoireita työntekijöiltä, merkittävä osa oireisista tulee kutsuttuna vastaanotolle ja valtaosalle niistä kutsutuista, jotka eivät ole olleet hoidon piirissä, työterveyslääkärit katsovat aiheelliseksi aloittaa masennuksen hoidon.
Lähde: Suomen Lääkärilehti 45/2007
Takaisin julkaisujen etusivulle